Käsitöitä alettiin opettaa koulussa muistaakseni viidennellä luokalla. Siitä on nyt noin 14 vuotta. Kouluaikoina käsityöt eivät niinkään kiinnostaneet, koska ne tuntuivat lähinnä pakkopullalta. Lisäksi tunneilla ei juurikaan ollut valinnanvaraa vaan kaikkien oli pakko tehdä samanlaisia töitä. Oikeastaan mielenkiinto heräsi sitä myötä kun oppi uusia asioita. Eli sen jälkeen, kun vaikkapa pelkkä virkkaus ei ollut kirosanojen säestämää ähellystä. Käsityökärpänen on purrut kunnolla itse asiassa vasta viimeisen vuoden aikana. Olen alkanut etsimään jo seuraavaa projektia edellisenkin ollessa vielä kesken. Projektit menevät koko ajan kunnianhimoisemmiksi ja selkeästi yli oman taitotason. Mutta virheistäpä sitä sitten taas oppii, jos haukkaa liian ison palan.
Mitä kokkailuihin tulee, en tosiaan ole mikään kokki, mutta varsinkin makeat leivonnaiset ovat aina olleet lähellä sydäntä. Tai mahaa. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut kokkailemaan ruoaksi muutakin kuin vaikkapa makaronilaatikkoa.
Tämän kirjoituksen voisin päättää kuvaan, joka saa ainakin itseni (ja yhden ystäväni, joka oli samalla luokalla) nauramaan. Kuvassa on ensimmäinen käsityöni ikinä (sieltä viidenneltä luokalta): villasukat. On harjoiteltu joustinneuletta ja värinvaihtoakin. Käsiala on harvaa eivätkä sukat edes ole samaa kokoa, mutta tulen varmasti silti aina säilyttämään ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti